Syksy 1968 Suomen rajoilla – mitä todella tapahtui?

Rannikkotykistöä vahvistettiin 1968 asentamalla kallioon panssarivaunujen torneja. Kuva: Sotamuseo

Tšekkoslovakian miehitys 1968 ei näy juurikaan Suomen turvallisuuden historiankirjoissa, syystä tai toisesta. Mahdollisia syitä on kolme: ehkä mitään merkittävää ei tapahtunut, ehkä tapahtumia Suomen rajoilla ei uskallettu tuolloin Neuvostoliiton pelossa nostaa pöydälle ja raportit salattiin ja unohdettiin jonnekin valtion arkistoihin tai ehkä kertomukset rajaloukkauksista ja Neuvostoliiton uhkailusta Suomea kohtaan syksyllä 1968 ovatkin vain myyttejä.

Oli syy mikä tahansa, nyt alla olevat asiat voi nostaa jo päivänvaloon. Omat tietoni syksyn 1968 tapahtumista eivät perustu mihinkään kirjallisiin lähteisiin, vaan keskusteluihin Puolustusvoimain kantahenkilökuntaan kuuluvien upseerien kanssa, ollessani asepalveluksessa Parolannummella vuonna 1982. Asia oli jo tuolloin niin mielenkiintoinen, että se jäi hyvin muistiin.

Alla kuvaukset upseerien kertomista tapahtumista:

1. Kaksi neuvostoliittolaista panssarivaunua tuli rajan yli Suomen puolelle parikymmentä metriä ja kääntyivät sitten takaisin Neuvostoliittoon.
   
   
2. Neuvostoliiton ilmavoimien koneet lähtivät Virosta leveänä rintamana kohti Suomea ja viime hetkellä ennen Suomen rajaa, ne tekivät U-käännöksen ja palasivat tukikohtiinsa.
   
   
3. Suomi reagoi asiaan ainakin siten, että Parolannummella kaikki varusmiehet määrättiin pakkaamaan henkilökohtaiset tavaransa pahvilaatikoihin ja laatikkoon piti kirjoittaa kotiosoite. Varusmiehille jaettiin oikeat panokset aseisiin ja panssarivaunuihin. Koko prikaati lastattiin juniin ja junat lähtivät etelää kohti, ei siis harjoitusalueiden suuntaan pohjoiseen. Hieman etelämpänä Riihimäellä on mahdollisuus kääntyä itään päin.  Ennen Riihimäkeä junat kuitenkin pysähtyivät ja palasivat sitten Parolaan. Jälkikäteen tämä operaatio kuitattiin harjoituksena, tosin samanlaista ”harjoitusta” ei ole sen jälkeen koskaan tehty.
   
   
   YLE:n artikkelissa vuodelta 2018, aihetta tutkinut dosentti Marko Palokangas sanoo: ”Tästä liikkuu paljon myyttejä. Sanotaan, että joka paikassa jaettiin kovat patruunat varusmiehille ja mentiin metsään ja oltiin valmiina Neuvostoliiton hyökkäykseen, mutta se ei ihan pidä paikkaansa.”

Samassa artikkelissa yliluutnantti Heikki Tiilikainen kertoo että Neuvostoliiton sotalaivaston liikehdintä Suomenlahdella oli syksyllä 1968 aktiivista. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Yrjö Keinonen puolestaan käski tehostaa Suomen rajojen valvontaa ja nostaa puolustusvoimien valmiutta sellaisilla toimilla, jotka eivät näy ulospäin. Samalla annettiin selkeä käsky olla reagoimatta kiristyneeseen tilanteeseen. Mitään valmiuden kohottamiseen viittaavaa ei saanut tehdä, jotta Neuvostoliittoa ei ärsytettäisi. Lisäksi Suomen poliittinen johto katsoi, että Tšekkoslovakian kriisi ei koskenut Suomea.

Yhtään laukausta ei siis ammuttu, mutta sikäli kuin yllä olevat Neuvostoliiton toimet ovat totta, niin joka tapauksessa aika rajua uhkailua Suomea kohtaan. Olisi erittäin mielenkiintoista saada varmuus, mitä syksyllä 1968 Suomen rajoilla tapahtui.  Varsinkin nyt, kun jotain vastaavaa voimme odottaa Venäjän taholta tänä keväänä.

Pyydänkin kommentoimaan tätä kirjoitusta, mikäli tiedät vuoden 1968 tapahtumista jotain varmaa.

Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-10236727

Olisiko NATO turvallisuuden lisääjä vai riskin aiheuttaja Suomelle?

 

NATO eli North Atlantic Treaty Organization, suomeksi Pohjois-Atlantin puolustusliitto, on nimensä mukaisesti ensisijaisesti puolustusliittouma, ei hyökkäysliittouma.

Jo heti sopimuksen alussa, 1. artiklassa, todetaan näin: "Sopimuspuolet sitoutuvat, kuten Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjassa on määrätty, sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta voimankäytöllä uhkailusta tai voiman käytöstä, joka voisi jollain tavoin olla ristiriidassa Yhdistyneitten Kansakuntien tarkoituksia vastaan."

Tärkeä 5. artikla lienee kaikille tuttu: "Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja tämän seurauksena ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla omaa tai yhteistä Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan tunnustamaa itsepuolustusoikeuttaan auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi, mukaan lukien aseellisen voiman käytön, tarkoituksenaan palauttaa Pohjois-Atlantin alueen turvallisuus ja ylläpitää sitä."

Mika Nurmela kiteytti sopimuksen sisällön Facebookissa hyvin:
"Nyt kun NATO keskustelu on kiivaimmillaan, niin pyydän kaikkia - etenkin liittymisen epäilijöitä, lukemaan edes kertaalleen Pohjois-Atlantin sopimuksen huolellisesti ja ajatuksella läpi. Itselleni ainakin näkyy vahvasti rauhan ylläpitäminen, kansainvälisten yhteisöjen sopimien sääntöjen noudattaminen, turvallisuuden lisääminen ja yhteisen rintaman rakentaminen näiden ylläpitämiseksi ja saavuttamiseksi mahdollisimman laajasti, jopa globaalilla tasolla. Tässä ei ole mitään kiihkoa taustalla, vaan se, että tähän arvopohjaan nojautuen ainakin minä olisin valmis heti allekirjoittamaan tällaisen sopimuksen ja sitoutumaan sen antamiin oikeuksiin ja vaatimiin velvollisuuksiin."

Luettuani läpi suomennoksen, olen Mikan kanssa asiasta täysin samaa mieltä. On turha väittää NATOn olevan mikään hyökkäysliittouma, joka olisi lähtökohtaisesti uhka esimerkiksi Venäjälle. Ei ole, ellei Venäjä hyökkää johonkin NATO-maahan ja sitä se tuskin koskaan tekee, koska muut NATO-maat tulevat hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan avuksi. Riski on Venäjälle yksinkertaisesti liian suuri.

Siitä huolimatta, Venäjä näkee kuitenkin Suomen ja Ruotsin liittymisen NATOn jäseneksi uhkana ja Suojelupoliisin mukaan vilkastunut NATO-keskustelu ja turvallisuuspoliittisten ratkaisujen aika näkyvät todennäköisesti Venäjän vaikuttamisyrityksinä. Erityisenä riskinä on Suojelupoliisin mukaan Venäjän vakavien kyberiskujen kasvanut uhka. Toisinsanoen meidän suomalaisten on syytä varautua vihamieliseen vaikuttamiseen. Jokaisessa kodissa kannattaa tutustua Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Huoltovarmuuskeskuksen 72 tuntia - sivustoon.

Suomi on pieni maa, huomattavasti esimerkiksi Ukrainaa pienempi ja kuten presidenttimmekin myönsi, olemme alttiina vaaralle, jos meillä ei ole turvatakuita. Presidentti Niinistö totesi haastattelussa että se ei ole väistämätön seuraamus, mutta se on otettava huomioon.

Viime joulukuussa Venäjän presidentti Vladimir Putin julkisti vaatimuksen että puolustusliitto NATO ei saisi laajentua. Venäjä koittaa siis rajoittaa Suomen itsemäärämisoikeutta ja pakottaa meidät etupiiriinsä. Käytännössä tämä on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa valtiojohto, puolueet ja eduskunta harkitsevat NATO-jäsenyyttä ja valtaosa suomalaisista kannattaa liittymistä. 

Mitään hädän hetkeä Suomella ei ole, nyt on Ukrainan hädän hetki. Siitä huolimatta Venäjän arvaamattomuus vaikuttaa ajatteluun - Putinin Venäjään ei voi luottaa.

Nyt Suomi valmistautuu hakemaan NATO-jäsenyyttä lisäkirjauksella, jonka tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-Utva) voi antaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyn aikana. Mitä pikemmin pääsemme NATOn jäseneksi, sitä parempi. Jäsenyydestä voi tulla myös nopeaa hyötyä Ukrainan sodan heikentämälle  Suomen taloudelle, sillä sijoittajien silmin katsottuna NATO-jäsenyys vähentää Suomen maariskiä merkittävästi.

Lopullinen päätös Suomen NATO-jäsenyydestä tehdään näillä näkymin toukokuussa., kun asiaa on ensin käsitelty eduskunnassa sekä eduskuntapuolueiden johtajista ja ryhmänjohtajista koostuvassa seurantaryhmässä.

Siitä alkaa sitten pitkä ja monivaiheinen prosessi ja NATOn jäseneksi voimme päästä jopa alle vuodessa. Olemme 30 muun maan armoilla - tässä se pieni epävarmuus. Toivottavasti pääsemme maaliin asti, huolimatta Venäjän vaikutusyrityksistä.

Kyberturvallisuuden monet ulottuvuudet

Kyberturvallisuus on päivän sana. Se näkyy nyt kaikissa medioissa, esiin tuodaan uhkakuvia, mutta harvassa artikkelissa tai haastattelussa kerrotaan, mitä yritys tai julkishallinnon organisaatio voisi tehdä oman kyberturvallisuutensa parantamiseksi. Käyn tässä artikkelissa hieman tarkemmin läpi koko kyberturvallisuuden monia ulottuvuuksia.

Mitä kyberturvallisuus on?

Kyberturvallisuus kuvataan usein tietoturvan alueena, joka turvaa informaatioteknologiaa ja jonka tavoitteena on varmistaa sähköisen ja verkottuneen yhteiskunnan turvallisuus. Kyberturvallisuusajattelu yhdistää tietoturva-ajattelun, jatkuvuudenhallinnan ja kriisivalmiuden. Kuitenkin, tällöin keskitytään helposti vain kriittisten tietojen ja toimialojen suojaamiseen ja unohdetaan kokonaisuus. Tämä kokonaisuus, eli informaatiovaikuttaminen, koostuu informaatioteknologiasta ja informaatiopsykologiasta.  Informaatiopsykologia voi olla tämän lukijalle uusi termi, joten avaan sitä hieman; se käsittää virheellisen / valheellisen tiedon, eli disinformaation, levittämisen.

Informaatioteknologinen ja -psykologinen vaikuttaminen kulkevat käsikädessä, erityisesti valtiollisella tasolla. Tyypilliset kyberrikollisjengit, kuten brittiläinen Lapsus$, sen sijaan keskittävät toimintansa informaatioteknologian puolelle, tiedon varastamisen ja yritysten kiristämisen muodossa. Suomessa muistamme kaikki vielä hyvin Vastaamon suuren tietomurron ja kiristämisen, joka johti lopulta kyseisen firman konkurssiin.

Suojauduttava ja varauduttava siis on, niin yrityksissä kuin julkishallinnon puolella. Kaikki uhkat eivät kuitenkaan tule rikollisjengien tai autokraattisten valtioiden suunnalta, kriisi voi syntyä muutenkin. Hyvänä esimerkkinä on Nokian kaupungin vesihuollon kriisi marraskuussa 2007, kun yli 400 000 litraa jätevettä sekoittui juomaveteen. Yli 8 000 kaupunkilaista sairastui, osa vakavasti ja yksi heistä kuoli saastuneen juomaveden vuoksi.

Toimenpiteet kyberturvallisuuden parantamiseksi

Mitä konkreettista yritysten ja julkishallinnon tulisi sitten tehdä? Ensinnäkin, budjetissa on huomioitava nämä asiat, kyberturvallisuus ei ole ilmaista, sen kehittäminen vaatii sekä investointeja että henkilöresursseja. Sen jälkeen kannattaa lähteä liikkeelle informaatioteknologian puolelta, tarkistamalla oman organisaation nykytila Kyberturvallisuuskeskuksen Kybermittarilla. Kybermittari on organisaatioiden johdolle ja tietoturva-ammattilaisille suunnattu konkreettinen työkalu kyberturvallisuuden hallintaan, toimialakohtaiseen vertailuun ja kehityspanostusten ohjaamiseen.

Teknologian ja datan turvaamisen ohessa kannattaa myös käynnistää jatkuvuudenhallinta, jonka pohjaksi tarvitaan usein vaikutusanalyysit ICT järjestelmien käyttökatkosten tai datan häviämisen seurauksista sekä tietoturvapoikkeamien hallintaprosessi ja kriisinhallinta suunnitelma. Kriisinhallintaa suunnitellessa organisaatioon kohdistuvia uhkia kannattaa miettiä työpajassa, jossa avainhenkilöt antavat mielikuvituksensa lentää vapaasti.

Edellä kuvatut kyberturvallisuuden perusasiat koskevat kaikkia organisaatioita. Huoltovarmuuskriittisten organisaatioiden, joiden varaan yhteiskuntamme toiminta nojautuu, on huomioitava kyberturvallisuus paljon syvällisemmin. Näihin kuuluvat muun muassa sähkön tuotanto ja jakelu, tietoliikenne, finanssisektori, ruoka- ja vesihuolto, logistiikka ja viranomaistoiminta. Näille alueille kohdistuvat kyberhyökkäykset voivat pahimmillaan lamauttaa koko yhteiskuntamme.

Valtionhallinnon tärkein asia tällä alueella on hoitaa kuntoon maanpuolustuksemme suurin puute: Suomesta puuttuu tällä hetkellä kokonaan informaatiopsykologisen puolustuksen taho, joka vastaisi kokonaisvaltaisesti kyberturvallisuuteen liittyvästä puolustuksesta molemmilla osa-alueilla. Tämän vakavan aukon nosti esiin Jyväskylän yliopiston kyber- ja hybridiuhkien opettaja, eversti evp. Martti J. Kari, Iltalehdessä 2.4.2022. Naapurimme Ruotsi on tässä ison askeleen edellä, siellä perustettiin viime syksynä elin, joka vastaa informaatiopuolustuksesta.

Kenelle asian korjaus kuuluu? Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen Puolustusvoimat, mutta kuten OP Groupin kyberturvallisuusasiantuntija Catharina Candolin muistuttaa blogissaan, kyberpuolustuksen osalta Puolustusvoimien tehtäviin kuuluu kyllä tiedustelu, vaikuttaminen ja suojautuminen, mutta suojautuminen tarkoittaa tässä viitekehyksessä lähinnä puolustusvoimien oman toiminnan suojaamista. Asiasta voisi ottaa vastuun Liikenne- ja viestintäviraston alainen Kyberturvallisuuskeskus yhdessä Ulkoministeriön ja Puolustusministeriön kanssa.

Myös eduskunnan tulisi kiinnittää asiaan huomiota. Catharina Candolin painottaa, että sekä valmiuslaki että aluevalvontalaki edellyttävät tarkastelua. Hybridioperaatioita, kuten kyber- ja informaatio-operaatioita, toteutetaan jo rauhanaikana, pitkään ennen poikkeusoloja tai mahdollista sotatilaa. Nykyistä lainsäädäntöä pitää päivittää siten, että viranomaisilla on tarvittavat toimivaltuudet hybridioperaatioiden torjuntaan jo rauhan aikana.

Tekemistä ja korjaamista riittää siis kaikissa kyberturvallisuuden ulottuvuuksissa ja asiat on hoidettava kuntoon, mitä nopeammin, sen parempi.

Terrorismi on edelleen uhka suomalaisille

Mitä terrorismi on?

Terrorismin määrittely on edelleen kiistanalainen. Käsitteelle on useita määritelmiä, joita käytetään eri merkityksessä ja tarkoituksessa julkisessa keskustelussa, oikeudellisissa yhteyksissä ja akateemisessa tutkimuksessa.

Itse koen terrorismiksi teot, jotka aiheuttavat vakavaa pelkoa väestön keskuudessa ja keskitynkin tässä kirjoituksessa juuri tämän tyyppisiin tekoihin ja turvallisuus uhkiin Suomessa.

Hieman terrorismin historiasta Suomessa

Terrorismia on ihmiskunnan historiassa ollut jo vuosituhansia sitten. Suomessa punakaartit tappoivat niin sanotussa punaisessa terrorissa 1 650 siviiliä vuonna 1918. Terrorismia on edustanut myös 1920- ja 1930-luvun vaihteen Lapuan liike, joka suoritti lukuisia kidnappauksia, pahoinpitelyjä ja tuhotöitä sekä neljä poliittista murhaa. Myös ministeri Heikki Ritavuoren murhan vuonna 1922 voi katsoa olleen oikeistolaisen terrorismin ilmentymä Suomessa.

2000-luvun terrorismi Suomessa

Tuoreempia tapauksia ovat vuonna 2002 ”Myyrmannin pommina” tunnettu teko, joka vastasi ulkoisilta tunnusmerkeiltään itsemurhaterrori-iskua. Tekijän aikomukset ja motiivit jäivät kuitenkin selvittämättä. Vuonna 2015 äärioikeisto teki pakolaisten vastaanottokeskuksiin ja hätämajoitustiloihin ainakin 5 polttopulloiskua / tuhopolttoa sekä yhden savupommi-iskun ja yhden savukranaatti-iskun. Elokuussa 2017 kielteisen päätöksen saanut marokkolainen turvapaikanhakija puukotti kymmentä ihmistä Turussa. Näistä kaksi kuoli, kaksi haavoittui vakavasti. Tämän katsottiin olleen Suomen ensimmäinen jihadistinen terroriteko. Lisäksi Suomessa toimi terroristijärjestönä pidettävä Suomen vastarintaliike -niminen uusnatsijärjestö. Järjestö määrättiin toimintakieltoon vuonna 2018, mutta poliisin esitutkinnan mukaan yhdeksän järjestön jäsentä on jatkanut sen toimintaa uudella Kohti vapautta! -nimellä. Suomen vastarintaliikkeen uskotaan jatkavan yhä toimintaansa myös Suomalaisapu-järjestön kautta. Loppuvuonna 2021 poliisi pidätti Kankaanpäässä terrori-iskun valmistelusta epäillyn uusnatsiryhmän.

Suojelupoliisin arvio nykytilanteesta

Suojelupoliisi toteaa Kansallisen turvallisuuden katsauksessa 2021, että pääasiallisen terrorismin uhkan Suomessa aiheuttavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat henkilöt ja pienryhmät. Terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden lukumäärä, noin 390 henkilö, on pysynyt ennallaan. Kohdehenkilöillä on laajoja keskinäisiä verkostoja ja yhteyksiä ulkomaisiin terroristisiin toimijoihin. Merkittävä osa toiminnasta, kuten verkostoituminen, tapahtuu internetissä ja viestintäsovelluksissa.

Suojelupoliisin mukaan terrorismin uhka säilyy lyhyellä aikavälillä todennäköisesti neliportaisen asteikon tasolla kaksi (kohonnut). Yksittäiset henkilöt tai pienryhmät ovat kiinnostuneita terrori-iskun tekemisestä Suomessa. Suomeen palaa todennäköisesti lisää ihmisiä Syyrian ja Irakin konfliktialueelta, mikä mahdollisesti vahvistaa radikaaleja verkostoja Suomessa ja Euroopassa. Terrori-iskut muualla länsimaissa vaikuttavat mahdollisesti terrorismitilanteeseen myös Suomessa.

Lähteet:

https://supo.fi/terrorismi

https://yle.fi/uutiset/3-8517586

https://yle.fi/uutiset/3-12222217

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terrorismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vastarintaliike

https://um.fi/terrorismin-vastaiset-pakotteet

https://trackingterrorism.org/group/finnish-resistance-movement/

Suomalainen, suojaudu disinformaatiolta

Suomi on sodassa. Informaatiosodassa. Suomen on välttämätöntä suojautua vakoilulta, kyberuhkilta, informaatiovaikuttamiselta ja muulta laaja-alaiselta vaikuttamiselta.

Jyväskylän yliopiston yliopistonopettaja, entinen tiedustelueversti Martti J. Kari kertoo Helsingin Sanomissa 31.3.2022 näin:  ”Informaatiosotaa käydään koko ajan ja me olemme jo osa sitä, koska olemme osa EU:ta, joka on sanktioinut Venäjää. Sotilaallinen liittoutumattomuus ei meitä suojaa nyt. Mutta on varmaa, että Venäjä pyrkii nyt 110-prosenttisesti siihen, että emme liittoutuisi Natoon.” Kari muistuttaa, että Venäjällä on sadan vuoden menestyksekäskin kokemus informaatiovaikuttamisesta. ”He näkevät tämän valtioiden ja valtioliittojen välisenä kamppailuna, jossa tarkoitus on mullistaa koko vastapuolen järjestelmä. Kuten nyt esimerkiksi se, että älkää suomalaiset liittykö Natoon”, Kari sanoo.

Suojelupoliisin tuoreessa vuosikirjassa todetaan että autoritaariset valtiot levittävät peitellysti kotimaidensa kantoja tukevia sisältöjä tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, ja ne pyrkivät myös muokkaamaan suomalaisten päättäjien ja diasporayhteisöjen ajattelua intressiensä mukaisesti.  Itsevaltaiset valtiot pyrkivät edistämään maidensa taloudellisia etuja myös peitellyin keinoin

Suojelupoliisi arvioi että ulkomaisen tiedustelu- ja vaikuttamistoiminnan Suomelle aiheuttamassa uhkassa ei ole odotettavissa muutoksia, vaan se jatkuu laajamittaisena. On todennäköistä, että suurvaltasuhteiden heikkeneminen, globaalien ja alueellisten epävarmuustekijöiden lisääntyminen ja jännitteiden kasvu maailmanpolitiikassa lisäävät itsevaltaisten valtioiden tarvetta salaiseen tiedonhankintaan ja vaikuttamistoimintaan.

Miten yksittäinen suomalainen voi suojautua disinformaatiolta? Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) sekä Huoltovarmuuskeskus antavat jokaiselle suomalaiselle hyviä neuvoja:

Paras tapa suojautua vääriltä tiedoilta on lähdekriittisyys:

• Onko kyseessä tosiasiat vai mielipiteet?

• Mikä on tietojen tarkoitus?

• Kuka on tietojen lähettäjä?

• Onko lähde uskottava?

• Ovatko tiedot jossakin muualla?

• Ovatko tiedot uusia vai vanhoja ja miksi tiedot ovat esillä juuri nyt?

Mitä voit itse tehdä?

• Etsi tietoa – paras tapa löytää oikea tieto on verrata eri lähteitä.

• Älä usko huhuihin – käytä monta uskottavaa lähdettä tarkistaaksesi, jos tieto pitää paikkansa.

• Älä levitä huhuja – jos tiedot eivät vaikuta uskottavilta, älä levitä niitä edelleen.

Lähteet:

·       https://72tuntia.fi/oikea-tieto-ja-tietoturva/

·       https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008717026.html

·       https://supo.fi/tiedustelu-ja-vaikuttaminen