Vihapuhe on uhka turvallisuudelle

Mitä on vihapuhe?

"Vihapuhetta ei ole olemassa."

"Vihapuhe on keksintö rajoittaa sananvapautta."

"Vihapuhe on määritelmä jonka mädättäjät, vihervassarit ja Suomen tuhoajat ovat saaneet aikaiseksi ajaakseen omaa asiaansa."

Näin sanailevat äärioikeistolaisiksi tulkittavat henkilöt vihapuheesta Facebookissa. Mutta kuinka väärässä he ovatkaan...

Nykyisen suomenkielen vihapuhe-sanan alkuperä on englannin kielen hate speech -käsitteessä. Tosin sanaa on käytetty Suomen kielessä jo 1800-luvulla, esimerkiksi Aleksis Kiven Nummisuutareissa, jossa suutarimestari Topias toteaa vaimonsa Martan piikikkäiden sanojen olevan vihapuhetta: "Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta noussut."

Euroopan Neuvoston ministerikomitean suosituksessa R (97) (20) vihapuhe on määritelty seuraavasti:

"Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan."

Vihapuhetta tarkasteltaessa on otettava huomioon sananvapaus, joka on turvattu Suomen perustuslaissa sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa. Sananvapaudella tarkoitetaan jokaisen oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa mielipiteitä, tietoja ja muita viestejä kenenkään sitä ennelta estämättä.

Sananvapauden piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan esimerkiksi järkyttävinä, häiritsevinä tai epämiellyttävinä.

Suomen lainsäädännössä ja erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa sananvapauden käyttöä kuitenkin rajoitetaan niin, ettei sananvapauden turvin sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Näin ollen rangaistava vihapuhe on myös viharikos.

Poliisi on seurannut viharikosten kehitystä Suomessa vuosittain julkaistavan viharikosselvityksen kautta. Poliisin tietoon tulleiden epäiltyjen viharikosten määrä on lähtenyt jyrkkään nousuun vuonna 2015. Rangaistavat vihapuheet ovat niin ikään lisääntyneet.

Demokraattisen oikeusvaltion tehtävänä on huolehtia siitä, että vähemmistöjä suojellaan enemmistön ylivallalta. Tämä on sekä eurooppalaisten että suomalaisten arvojen mukaista. Vihapuhe ja sen kylkiäisenä usein tuleva yhteydenottojen ryöpytys kaventaa myös sananvapautta ja yhteiskunnallista keskustelua. Poliitikoilla, tutkijoilla, toimittajilla ja kaikilla muillakin ihmisillä on edelleen oltava mahdollisuus toimia ja julkituoda mielipiteitään eri vähemmistöistä ilman, että eri mieltä olevat yrittävät vaientaa heitä esimerkiksi vainoamalla tai uhkailemalla, unohtamatta vähemmistöjen itsensä kohtaaman väkivallan riskin nousua. Vähemmistöjen syrjintä lisää myös vaaraa näiden vähemmistöjen syrjäytymisestä ja radikalisoitumisesta. Molemmat ovat eri tavoilla yhteiskunnalle vahingollisia.

Vihapuhetta on siis olemassa, se itsessään rajoittaa sananvapautta ja äärioikeisto voi oikeasti hieman miettiä, jos haluaa oivaltaa ketä ne Suomen tuhoajat oikeasti ovat.

Poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen kiteyttää osuvasti: "Vihapuhe luo yhteiskuntaan olotilan, että väkivaltakin on hyväksyttävää."

Ja vielä lyhyempään puristettuna: Vihapuhe on uhka turvallisuudelle.

Tämän uhkan edessä me suomalaiset emme taivu. Yhteiskuntamme on oltava turvallinen ja siinä ei ole tilaa vihapuheelle. Ennakkoluulot häviävät nopeasti tutustumalla vähemmistöihin, siirtolaisiin ja toisin ajatteleviin ihmisiin.



Lähteet:

https://www.poliisi.fi/vihapuhe

https://blogi.poliisi.fi/vihapuhe-viharikokset-ja-rikokseen-kehottaminen/

https://www.poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/poliisiwwwstructure/55559_53788_Vihapuheiden_tehostettu_torjunta_raportti.pdf

https://www.coe.int/en/web/freedom-expression/committee-of-ministers-adopted-texts/-/asset_publisher/aDXmrol0vvsU/content/recommendation-no-r-97-20-of-the-committee-of-ministers-to-member-states-on-hate-speech-?_101_INSTANCE_aDXmrol0vvsU_viewMode=view

https://yle.fi/uutiset/3-9433013

Liikenneturvallisuus kuralla moottoriteillä

Muistatko vielä LP:n eli Liikkuvan Poliisin? Liikkuva Poliisi oli poliisille kuuluvia turvallisuustehtäviä hoitanut, liikennevalvontaan erikoistunut poliisin valtakunnallinen yksikkö.

Vuonna 2014 silloinen sisäministeri Päivi Räsänen teki karhunpalveluksen suomalaisille ajamalla alas Liikkuvan Poliisin ja siirtämällä vastuun liikenneturvallisuuden valvonnasta paikallispoliiseille. Poliisien kokonaismäärä ei muutoksen myötä vähentynyt, mutta muutos näkyi erityisesti moottoriteillä, missä liikenteen valvonta romahti.

Ei ole liioiteltua sanoa että moottoritie on Suomessa nyt "villi länsi". Vain pieni osa autoilijoista ajaa nykyään 120 km/h rajoituksen mukaisesti. 130-150 km/h on hyvin yleinen nopeus ja pahempiakin kaahaajia näkee moottoriteillä päivittäin. Nämä kovaa ylinopeutta ajavat kuskit aiheuttavat vaaratilanteita usein.

Toki paikallispoliisit moottoriteilläkin valvovat - silloin tällöin. Satunnaiset valvonnat paljastavat liikenteen luonteen. Lauantaina 12. lokakuuta 2019 poliisi pysäytti Helsinki - Tampere moottoritiellä 184 km/h ajaneen miehen sekä 189 km/h ajaneen naisen, jotka kumpikin määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon, ajokortit otettiin poliisin haltuun ja kumpaakin epäillään törkeästä liikenteen vaarantamisesta.

Tässä olisi haaste nykyiselle sisäministeri Krista Mikkoselle. Moottoriteiden turvallisuus on saatava kuntoon laittamalla ylinopeudet kuriin. Keinoja on useita; tutkavalvonta, partiointi moottoriteillä, liikennevalvontakamerat moottoriteiden varteen.

Toivottavasti Arkadianmäellä tehdään jotain tämän turvallisuusongelman suhteen.

Lähde: Aamulehti 13.10.2019

TAISTO19 - harjoitus

Suomen ja suomalaisten turvallisuus on monitahoinen asia. Ja se on meidän kaikkien yhteinen asia, niin virkamiesten kuin tavallisten kansalaisten. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa kerromme mitä maamme julkinen hallinto asian eteen tekee juuri nyt - kyberturvallisuuden saralla.

Menossa on siis TAISTO19-harjoitus. Sen tarkoituksena on

• kehittää organisaation tietoturvallisuuden hallintaa, johtamista ja viestintää tietoturvaloukkaustilanteissa, 
• kehittää organisaation henkilötietojen tietoturvaloukkauksissa tarvittavia prosesseja, kuten kykyä arvioida syntynyttä riskiä, tehdä tarvittavat viranomaisilmoitukset ja viestiä tilanteesta, 
• kehittää organisaation toiminnan jatkuvuuteen ja varautumiseen liittyvää ohjeistusta ja toimintaprosesseja.

Viime vuotisen TAISTO18-harjoituksen kutsui koolle valtiovarainministeriö, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen toimeksiannosta. Harjoituksen järjestivät yhteistyössä Väestörekisterikeskus, Poliisihallitus, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus ja Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori.

Valtiovarainministeriön asettamat Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta (Juhta) ja digitaalisen turvallisuuden johtoryhmä (VAHTI) toteuttivat vuosina 2017-2018 yhteisiä digitaalista turvallisuutta edistäviä hankkeita. Hankkeissa tuotettiin koulutusvideoita, järjestettiin työpajatilaisuuksia ja toteutettiin marraskuussa 2018 päättynyt TAISTO18-harjoitus. Näiden avulla on pystytty merkittävästi edistämään Suomen julkisen hallinnon organisaatioiden tietoturva- ja tietosuojaprosesseja, mikä on ollut muun muassa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen toimeenpanon edellytys.

TAISTO18 oli julkisen hallinnon ensimmäinen yhteinen harjoitus ja TAISTO19 on nyt jatkoa sille.

Hienoa työtä maamme julkisen hallinnon kyberturvallisuuden parantamiseksi!


Lähde: https://dvv.fi/taisto